Loppuvuodesta 2023 avautuneella ravintola Oudolla on jo kolmas lokaatio Helsingissä, mutta yksi asia pysyy: yllätysmenun udon-nuudelit.
”Meillä on ollut useita eri versioita, mutta alkuperäinen annos vaikuttaisi olevan se kunkku. Siinä kaikki maut kohtaavat hienosti”, kertoo ravintoloitsija Juho Saralehto.
Saralehto ei ole ainoa, jonka mielestä annos toimii. Superumaminen tulkinta udon-nuudeleista on kirvoittanut ylistäviä arvioita ruokakriitikoilta ja samalla linjalla jatkaa maisteluvieras Metro-tukun keittiömestari Juuse Mikkonen.
”Täyteläinen, tulee potkua ja kaffir-limen makua. Annos on osoitus siitä, kuinka halvasta raaka-aineesta saa pienillä asioilla, joiden takana on toki paljon duunia, erittäin herkullista.”
Annos pelaa kerroksellisuudella ja tekstuureilla, joissa nuudelit, lämmin majoneesi soijassa marinoiduista keltuaisista ja ruskeasta voista, xo-kastike sienistä ja tuoreet yrtit sekä kevätsipuli, korianteri ja rapea salottisipuli kruunataan graavatulla keltuaisella.
”Hyvin epätyypillinen nuudeliannos”, Saralehto tiivistää.
Ja juuri siitä Oudossa on kyse.
Ei toista samanlaista
”On parempi jakaa mielipiteitä kuin miellyttää kaikkia. Rakastan tehdä asioita pienellä twistillä ja yllättää positiivisesti asiakkaat, jotka ovat aluksi vähän skeptisiä”, avaa ajatuksiaan Oudon keittiöstä vastaava Lucas Ophorst.
Oudossa raaka-aineille annetaan aikaa ja keskittymistä. Saralehdon mukaan ”ronskissa fuusiossa” on paljon vaikutteita Koreasta, Japanista ja Kiinasta, mutta mukaan on otettu ajatusta myös Amerikoista ja Euroopasta. Erilaisia tekniikoita ja ruokakulttuureja yhdistävä tyyli tuntuu olevan raikas tuulahdus erityisesti niille, jotka ovat käyneet monissa Michelin-ravintoloissa.
”Meillä kaikki ei mene kuin normaalissa ravintolassa. Fine dining on punainen lanka, jota kuitenkin rikomme eri tavoin, esimerkiksi raskaat elementit voivat tulla jo menun alussa. Paljon tähtimestoissa syöneet tykkää tosi paljon meidän vibasta ja tulevat uudestaan”, Saralehto kertoo.
”Tähtiravintolat alkavat toistaa nopeasti itseään ja tarjoavat hyvin samanlaisia kokemuksia”, lisää Mikkonen, joka on itsekin työskennellyt kahden Michelin-tähden ravintoloissa Amsterdamissa ja Helsingissä.
Oudolla ongelmaa ei ole, sillä toista samankaltaista ravintolaa ei ole, vaan he toimivat aivan omassa genressään.
“Välillä mietin, onko hulluutta tavoitella elämysruokailua tähän maailman aikaan, mutta meillä on tarjota jotakin ainutlaatuista”, Saralehto pohtii.
Ei outoa oikeassa seurassa
Saralehdon mukaan monet kokit tuntevat, etteivät oikein kuulu minnekään.
”Itsekin olen kantanut koko ikäni sellaista. Niin sanotusti on ollut outo olo. Osittain nimemme viittaa siihenkin.”
Omassa ravintolassa voi onneksi kerätä ympärille porukan, joiden kanssa ei ole niin outoa.
”Tässä ei ole kyse vain ravintolasta, vaan siitä, että voi valita, kenen kanssa tekee juttuja.”
Hyvä yhteistyö näkyy hämärässä ravintolassa seinillä Mikko Paakkosen isoissa tauluissa, jotka ovat ainoat valaistut kohdat tilassa, sekä Do Good Brew Companyn oluissa, joita paritetaan annoksiin saken kanssa. Outo itsessään on Saralehdon mukaan kehittyvä ja hengittävä organismi, joka muuntuu tekijöidensä mukana.
”Aina kun mahdollista, mennään eteenpäin. Näen, että tästä voi tulla jotakin todella hienoa vielä.”
Tämä artikkeli on julkaistu Gastronomie-lehdessä 2/2024. Tutustu julkaisuihimme. .
