Ravintola Kajon Veli-Matti ”Vellu” Lampinen haluaa nostattaa Tampereen ruokaturistien kartalle. Kirkkautta ja konkretiaa pyrkimykseen tuo Michelin-tähden tavoittelu.
”Siitä sai kiksit”, Veli-Matti ”Vellu” Lampinen kiteyttää hetken, jona hän oivalsi hyvän ruoan voiman.
Lampinen oli juuri valmistanut koulun kotitaloustunnilla jauhelihapihvejä ja ällistyttänyt luokkakaverit keittotaidollaan.
”Toiveammattia ei tarvinnut kahta kertaa miettiä kun näin, millaisen elämyksen ruoalla pystyy toiselle ihmiselle tuottamaan.”
Se oli menoa. Alkoi huumaava seikkailu maun maailmoissa. Edelleen aina uutta menua testatessaan Lampinen pääsee kotitaloustunnilta tuttuihin ”Ei vitsi, miten siistiä!” -fiiliksiin.
”Tässä hommassa saa ammentaa mielikuvituksesta ilman mitään rajoja, ja se on mahtavaa”, hän sanoo.
Nyt Lampinen luotsaa tamperelaisen Ravintola Kajon keittiötä, yhtiökumppani Marko Simunaniemi vastaa juomatuotteesta ja salista. Kaksikko tavoittelee ravintolalle Michelin-tähteä. Lisäksi parivaljakko pyörittää Ravintola Kajon naapurissa toimivaa Villit ja Viinit -viini- ja seurustelubaaria.
”Marko on yrityksemme "höyryveturi", hän vastaa todella isosti hallinnallisesta puolesta ja hoitaa paperi- ja tietokonehommat. Minä olen enemmän tällainen luova visionääri ja taivaanrannan maalari”, Lampinen kuvailee.
Kaikesta päätellen työnjako toimii.
”Tiedän, että Michelin-tarkastaja on käynyt täällä syömässä ainakin kerran. Me haluamme sen tähden, ja teemme asiat joka päivä vielä paremmin kuin eilen.”
Nostetta Tampereelle ravintolakaupunkina
Ravintola Kajo ei tietenkään olisi tässä pisteessä, jos taivaanrannan maalari vain haahuilisi visioineen ympäriinsä.
”Kyllä, olen lisäksi erittäin kunnianhimoinen”, Lampinen sanoo.
Ensin kaksikko asetti tavoitteeksi nousta 360°Eat Guide -oppaaseen. Kun se onnistui, he ottivat päämääräksi Michelin-tähden.
Kunnianhimo kumpuaa intohimosta ruokaan ja juomaan sekä ylpeydestä omaa ammattitaitoa kohtaan. Eteenpäin puskee kuitenkin myös kaksikon toive menestyksen hyvistä heijastusvaikutuksista.
”Onhan Tampere edelleen jääkiekkokaupunki ja tunnettu teattereistaan, mutta täältä löytyy muutakin: todella hyviä pieniä yksityisten ravintoloita ja paljon potentiaalia.”
Lampisen ja Simunaniemen tavoitteena onkin nostaa paitsi Ravintola Kajo seuraavalle tasolle myös Tampere ruokaturistien listoille.
Tyyli muuttui, identiteetti pysyi
Vuonna 2018 rentona sosiaalisen syömisen paikkana aloittanut ravintola tarjoaa tänä päivänä fine dining -elämyksiä. Lampinen kertoo osan kanta-asiakkaista käyneen Ravintola Kajossa alusta asti ja monen syöneen jopa kaikki menut.
”Sitten on niitä, jotka eivät koskaan palanneet”, hän naurahtaa viitaten alkuaikojen kokeilunhaluun ja tarpeeseen shokeerata.
”Esimerkiksi sen lanttujäätelön olisin voinut jättää tekemättä.”
Hän arvioi, että uskallus revitellä kumpuaa kasvuympäristöstä. Lapsuudenkodissa Lampista kannustettiin harrastamaan, annettiin kehittää ja kokeilla. Vanhemmat rohkaisivat olemaan rehdisti itsensä ja luottamaan omaan tekemiseen.
”Sunnuntait olivat minun keittiöpäiviäni, ja ne olivat yleensä pihvipäiviä”, hän kertoo äänessään sekä ylpeyttä että kiitollisuutta.
Vaikka Ravintola Kajon tyyli on matkan varrella muuttunut, ydin pysyy. Ekologisuus on tärkeä arvo sekä ravintolalle että ”aika hipiksi” identifioituvalle Lampiselle itselleen.
”Välillä hankimme pelkästään läheltä saatavia raaka-aineita, mutta se rajoitti liikaa luovuuttani. Täytyyhän esimerkiksi pippuria voida käyttää!”
Hän kertoo suurimman osan ravintolan raaka-aineista tulevan edelleen läheltä. Ideoita ja inspiraatiota hän sen sijaan ammentaa kaukaakin: niin maailman meriltä kuin Kaakkois-Aasian reissuilta. Lautasella maistuu ehdottomasti myös Suomen luonto; Lampinen viettää mielellään aikaa metsässä ja haluaa jakaa metsän hyvää tekeviä elämyksiä myös asiakkailleen.
Hän iloitsee siitä, että toisin kuin hänen opiskeluaikoinaan, tänä päivänä vastuullisuus näkyy alan opinnoissakin.
”Toivon, että Ravintola Kajo rullaa jonakin päivänä niin, että ehdin jakamaan nykyistä useammin ajatuksiani ja osaamistani myös muille kuin omalle tiimille.”
Ilman ihmisiä ei ole mitään
Jotta ravintola voi kehittyä, tarvitaan luovuutta, tavoitteita, kunnianhimoa ja tekemisen meininkiä. Ilman oikeita ihmisiä niillä ei silti tee paljonkaan.
”Olemme kuin pieni perhe. Meillä on tietynlainen yhdessä tekemisen mentaliteetti ja huolehdimme toinen toisistamme”, Lampinen kuvailee Ravintola Kajon tiimiä.
Hänelle huolenpito tarkoittaa esimerkiksi sitä, että henkilöstölle tarjotaan kehittymisen mahdollisuuksia.
”Yksilöt kehittävät ravintolaa, ja ravintolassa ihmiset tekevät ihan kaiken”, Lampinen kiteyttää.
Jos ponnistelu palkitaan ja Ravintola Kajo nappaa Michelin-tähden, mikä on Lampisen ja Simunaniemen seuraava tavoite?
”Jos tähti tulee, juhlimme ansaitusti. Emme me ainakaan heti lähde tavoittelemaan toista tähteä”, Lampinen sanoo.
Se kuulostaa lupaukselta henkilöstölle – perheenjäsenille, jotka tänään hoitavat tonttinsa vielä paremmin kuin eilen.
Tämä artikkeli on julkaistu Gastronomie-lehdessä 1/2025. Tutustu julkaisuihimme.
