Dennis tempaa mukaansa hurmaavine persoonineen ja kaikki kutsuvalla asenteella. Omistaja Kim Rafkin ei pelastanut 2023 vain perheravintolaa, vaan 50 vuoden ajalta tärkeitä kohtaamisia.
Turusta tulee ensimmäisenä mieleen Tuomiokirkko, Turun Palloseura tai Suomen Joutsen, mutta ei luettelossa pitkälle päästä, kun mainitaan myös Ristorante Pizzeria Dennis.
”On hienoa kuulla, kun helsinkiläiset juttelee ja miettii turkulaisia juttuja, joiden joukossa on myös Dennis”, kertoo omistaja Kim Rafkin.
Turkulaisuus ei ole vain ulkopaikkakuntalaisten silmissä, sillä Dennis äänestettiin 2024 vuoden turkulaisimmaksi yritykseksi. Tunnustus oli upeaa jatkoa menestyksekkäälle ”paluulle”, kun yhdeksän vuoden jälkeen Dennis tuli vuonna 2023 takaisin Rafkinin perheen omistukseen ja aukesi alkuperäisessä paikassaan Linnankadulla.
”Uusi alku on positiivisesti yllättänyt. Kyllä sitä mietti, kun saatiin konkurssin jälkeen pelastettua nimi, että olisko järkeä vielä avata. Monet piti ideaa hulluna, koska henkilökuntaa on mahdoton saada ja riskit epäonnistua ovat valtavat.”
Rafkin kuitenkin näki mahdollisuuden ja tunsi, että Turussa ei ole Denniksen kaltaista paikkaa, jonne voi mennä koko perheellä viikonloppuna ilman varaustakin ja millä tahansa vaatetuksella.
”Halusin palauttaa palvelevan konseptin, johon me ollaan aina uskottu ja mistä me puhutaan täällä edelleen päivittäin.”
Palveleva konsepti kuulostaa melko vakiovastaukselta, kun ravintoloita pyydetään kuvailemaan toimintaansa. Denniksen viehätys kumpuaa kuitenkin syvemmältä. Charmi on paikan ihmisissä, jotka luovat jotain poikkeuksellista pizzeriaan.
Mitä enemmän Rafkin puhuu Denniksestä, sitä selvempää on, kuinka tärkeitä ravintolan työntekijät ovat.
”Kun sain meidän Anniinan (Lehti) tänne ravintolapäälliköksi, alkoi hahmottua ajatus, että Dennistä voidaan todella teolla lähteä tekemään uudestaan.”
”Tulin aikoinaan Dennikseen työharjoitteluun 1998 ja jäin 17 vuodeksi. Välillä tein muita ravintola-alan töitä, mutta Dennis on niin lähellä sydäntä ja sitten tietysti Kim, että täällä olen taas”, Lehti sanoo.
Denniksen tuttuja persoonia kaipasivat myös asiakkaat.
”Kun ihmiset kuuli, että ollaan avaamassa uudestaan, he kysyivät, tuleeko Pauli (Linkoranta) tarjoilemaan. Varausta tehdessä monet toivoo, että pääsee juuri Paulin osastolle. Hän oli jo alkuperäisessä Denniksessä ja on oikea legenda”, Rafkin kertoo ylpeänä.
Lopulta kyse on kuitenkin kokonaisuudesta eikä yksittäisistä superpersoonista.
”Moni asiakas sanoo lähtiessä ’Ei vitsi teillä toimii täällä. Nauratte keskenänne, juttelette ja jeesaatte, teillä on tosi hyvä henki’. Kyllä se välittyy.”
Denniksessä ollaan rempseitä ja ihmisläheisiä tavalla, mitä harvassa paikassa kohtaa.
”Me halutaan välimerellinen ilmapiiri, jossa musiikki soi, pöydät on lähekkäin ja on kuhinaa. 99 prosenttiin asiakkaista meno tekee vaikutuksen. Sitten on toki myös näitä, että joku haluaa varauksessa rauhallisen pöydän lauantai-iltana.”
”Ei meillä semmoista ole”, Lehti naurahtaa.
Dennis Rafkin, Kimin isä, perusti alkujaan nimeään kantavan pizzerian vuonna 1975. Muutamaa vuotta aiemmin syntynyt Kim sai kasvaa ravintolan takahuoneessa ja pihamaalla. Kun pienestä asti oli ollut apuna, tie kävi itsestään selvästi ravintolakouluun.
”Kyllä yrittäjyyteen kasvoi, kun meillä oli kotona puhuttu aina työasioita, oli joulu- tai juhannuspöytä. Ravintolakoulusta lähdin vetämään meidän leipomoa ja siitä pikkuhiljaa pizzojen pariin”, Rafkin muistelee.
Rakkaasta ravintolasta tuli kuitenkin myös taakka ja Kim luopui omistuksesta 2014 eli kuusi vuotta isäänsä myöhemmin.
”Se oli todella vaikea päätös. Denniksen merkityksen tajusi kunnolla vasta, kun sen myi. Se oli kuin minun omalta isältä olisi viety yksi lapsi pois.”
Erityisen raskasta oli seurata, kuinka omaa lasta kohdeltiin maailmalla.
”Vaikka meidän perhe oli poissa kuvioista kymmenen vuotta, saatiin edelleen paljon palautetta ihmisiltä, jotka ihmetteli, mitä Dennikselle on tapahtunut. Meidät liitettiin niin vahvasti paikkaan eikä tiedetty, että ollaan oltu jo monta vuotta poissa. Kun tuli tilaisuus, piti pelastaa oma poika ja koittaa saada oikeille raiteille, kun oli lähtenyt rilluttelemaan.”
Puhtaalta pöydältä aloittaminen tuntui Rafkinista hyvältä.
”Mulle oli äärettömän tärkeää saada nuo vuodet vetää happea ja ottaa etäisyyttä, mutta nyt oli näytönhalu ja tahto palauttaa Dennis vanhaan loistoonsa. Nykyisin paikka on sekä se sama vanha että raikkaampi versio itsestään.”
Ennen uudelleenavausta Denniksen alkuperäisiä annoksia testattiin koekeittiössä, jonka Metro-tukku oli järjestänyt pitkäaikaiselle asiakkaalleen.
”Reseptiikkaa oli muutettu poissaoloni aikana ja lähdettiin laittamaan perusasioita kuntoon. Joistakin ehkä mentiin 50 vuotta taaksepäin, mutta päätettiin tuoda vanhat aromit ja maut sekä meidän tapamme tehdä asioita takaisin.”
Rafkin uskoo, että monen ravintolan lyhyt elinkaari liittyy juuri pyrkimykseen olla koko ajan trendien aallonharjalla. Lehti komppaa:
”Luulen, että tässä maailmanajassa pärjäävät ne, jotka pitävät omasta jutustaan kiinni.”
Rafkinin ja Lehden mukaan Denniksessä on tilaa niin spontaaneille oopperaesityksille kuin kaikille elämänkaaren tapahtumille.
”Meillä vietettiin hiljattain häät ja vainajan tahdosta on pidetty joskus muistotilaisuuksia. Olen täällä itse paljon läsnä ja mua pysäytellään usein ja kerrotaan, kuinka on oltu Denniksessä esimerkiksi ensitreffeillä vuosikymmeniä sitten. Kuulen paljon kivoja stooreja”, Rafkin miettii.
Dennis onkin ollut tärkeä osa monen ihmisen elämää myös omistajaperheen ulkopuolella, mistä kertoo tiskillä oleva kukkakimppu.
”Poisnukkuneen asiakkaan mies lähetti meille kukkaset kiitokseksi kumppaninsa pyynnöstä. Kyllä meidän yhteys asiakkaisiin on jotakin uniikkia ja uskomatonta.”
Tämä artikkeli on julkaistu Gastronomie-lehdessä 1/2025. Tutustu julkaisuihimme.