Näyttelijä ja ravintoloitsija Satu Silvo on elävän ravinnon ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja, jolle Silvoplee ei ole koskaan ollut tavallinen ravintola.
Helsingin vanhin kasvisravintola Silvoplee tunnetaan monipuolisesta noutopöydästään, joka notkuu värikkäitä salaatteja, elävää ravintoa ja puhdasta, ilmastoystävällistä kasvisruokaa eri muodoissaan.
Nyt noutopöytää ei kuitenkaan näy, vaan keittiössä valmistetaan ketobowleja, salaatteja ja muita noutoannoksia pääosin omasta verkkokaupasta tulevia tilauksia varten. Välillä sisään sujahtaa asiakkaita, jotka ovat kärsineet vehnänorasmehu-vajareista ravintolan ollessa suljettuna.
20 vuotta Hakaniemessä toiminut Silvoplee on steppaillut edestakaisin Toista linjaa kaupunginosaa muokkaavien rakennustöiden keskellä. Viime kesänä ravintola joutui jälleen muuttamaan, sillä aiempi, nykyistä suurempi ravintolatila sai väistyä yliopiston rakentaman Lyyra-korttelin alta.
Uusi, sisustusarkkitehti Hanni Koroman suunnittelema, kotimaisella puulla kalustettu ravintolasali on kutsuva, mutta remontin syötyä koronapuskurin, ravintolan tilanne on ravintoloitsija Satu Silvon mukaan musertava.
– Mulla ei koskaan ole ollut tarvetta ravintolan perustamiseen, vaan enemmänkin hyvinvointiin ja siihen liittyvän tiedon levittämiseen. Pidän tärkeänä, että Helsingistä saa ruokaa, joka ravitsee ja hoitaa kehoa ennemmin kuin rasittaa sitä. Luojan kiitos olen saanut ympärilleni osaavia ihmisiä. Olemme joutuneet aloittamaan alusta niin monta kertaa.
Elävän ravinnon saloihin vihkiytyneen henkilökunnan lisäksi Silvopleen ympärillä vaikuttaa myös laajempi yhteisö, joka vetää puoleensa erilaisia, hyvinvoinnista kiinnostuneita ihmisiä. Sen ansiosta ravintola onnistui keräämään mesenaatin joukkorahoituskampanjalla reilut 36 000 euroa koronamenojensa kattamiseen.
– Asiakkaat näkevät ravintolamme eräänlaisena arjen pysähdyspaikkana, joka tarjoaa sekä ruumiin että sielun ravintoa. Myös monet työntekijöistämme hakeutuvat meille ajatusmaailmamme viehättämänä ja ovat aina halunneet työskennellä juuri täällä, ravintolan markkinoinnista vastaava Päivi Tiainen kertoo.
Silvopleen konsepti nojaa pitkälti Sadun omaan matkaan parantavan ravinnon tutkimisessa. Alkusysäyksen tähän antoi lapsuudessa alkanut sairastelu- ja tulehduskierre: kun loputtomat antibioottikuurit olivat lähes tulkoon romuttaneet kehon oman vastustuskyvyn, juuri kaupunginteatterissa aloittanut näyttelijä pelkäsi joutuvansa perumaan esityksiään. Siksi hän päätti selvittää, kuinka voisi auttaa itseään voimaan paremmin.
– Kun sitoudun johonkin, lähden aina tutkimaan asiaa täysillä. Kävin elävän ravinnon kurssit, hankin tehosekoittimet ja käsikäyttöisen vehnänorasmyllyn, ja aloin idättää ja valmistaa elävää ravintoa. Puristin vehnäorasmehua päivittäin. Sen kemiallinen kaava on lähes sama kuin veren. Mehu esimerkiksi puhdistaa kehoa, kohottaa hemoglobiinia ja ehkäisee anemiaa.
Samoihin aikoihin Satu törmäsi Marjatta Svennevigin (nykyinen Sarpaneva) esittelevään lehtijuttuun ja löysi tämän elävään ravintolan keskittyneen Green Way -ravintolan. Siitä tuli Silvopleelle tärkeä vaikuttaja – niin tärkeä, että ravintolan lopettaessa Silvoplee osti osan ravintolan laitteista ja palkkasi kasvisravintoon vihkiytyneen kokki Helga Lindin keittiöönsä.
Kun Silvoplee vuonna 1999 avasi, monet terveystietoisista asiakkaista hakivat ruoasta apua vakaviinkin sairauksiin. Sittemmin asiakaskunta on luonnollisesti monipuolistunut, mutta ravintolan ydin ajatus on pysynyt ennallaan: ravinto parantaa!
Sadun mukaan suurin muutos alalla on tapahtunut lämpimien ruokien valmistukseen liittyvässä osaamisessa, ja niiden suosiossa. Etenkin talvella lautaselle kaivataan paitsi puhdasta, myös lämmintä syötävää.
Ruoan lisäksi Silvoplee tarjoilee mm. vegaanisia ja gluteenittomia raakakakkuja, ketokakkuja sekä laadukkaita bio- ja natuviinejä ja Lapin nokkosista valmistettua kombutchaa suoraan hanasta.
– Elävä ravinto vastaa niin moneen tarpeeseen. Joskus tietty elämäntilanne voi vaatia täydellistä puhdistuskuuria, mutta tavalliseen arjen hyvinvointiin ja jaksamiseen tulee kuulua myös herkkuhetkiä ja nautintoja. On tärkeää olla myös niiden suhteen armollinen.
20 vuodessa kasvissyönnistä on tullut valtavirtaa ja veganismi on jakautunut useampiin alagenreihin, jotka näkyvät erityisesti alueen katukuvassa.
Vahvimmin Sadun on yllättänyt sipsikaljaveganismin suosio. Hän arvostaa eettisiä ruokavalintoja, mutta ihmettelee, kuinka vahvasti prosessoidut vegaaniset tuotteet ja lihankorvikkeet vetoavat vegaaneihin ja kuinka vähän monet heistä ovat kiinnostuneet ravintonsa laadusta tai puhtaudesta.
– Omat tarpeeni olivat 30 vuotta sitten puhtaasti terveydelliset, nykyään ruoan tulee olla myös mahdollisemman hyvää ja maistuvaa. Käyn toisinaan Sikke’sillä syömässä tartarpihvin, ja syön joskus lammasta. Lihansyöntini kuuluu juhlahetkiin ja minulle on tärkeää, että eläin on saanut elää hyvän elämän.
Se että EU tukee eläinten ruoan kasvatusta ja lihantuotantoa, pitää lihan hinnan alhaalla ja lisää etenkin prosessoitujen eläintuotteiden kulutusta.
– Laadukkaan kasvisruoan raaka-aineet sen sijaan on nykyään todella arvokkaita ja käsin tehtynä ruoka maksaa aina vaan enemmän. Luomuviljelyn tukeminen mahdollistaisi puhtaamman ravinnon nykyistä useammille.
Teksti Anna Väre
Kuvat Mikko Mäntyniemi
Tämä artikkeli on alunperin julkaistu Gastronomie-lehdessä 1/2021. Lue lehti täällä >>